Olen lähes koko ikäni asunut veden rannalla.
Jo pikkupoikana harrastin kalastusta ja retkeilyä itäsuomalaisella
järvialueella. Veden erilaiset olomuodot lumi, jää ja
virtaava vesi ovat kiinnostaneet minua koko 30-vuotisen taiteilijaurani
ajan.
Viimeiset 12 vuotta olen asunut Joensuun kaupungissa, missä Pielisjoki
virtaa kaupungin läpi.
Joki on minulle merkinnyt rauhoittumista ja taiteeni lähtökohtaa.
Talvisaikaan joki on esteettisesti mielenkiintoinen, koska vesi on
osittain näkyvissä lumisen maiseman keskellä. Sula
vesi heijastaa valoa ja rannalla olevaa maisemaa kuin suuri Luonnon
peili. Vesi merkitsee virtaavana materiaalina myös elämän
muutosta ja jatkuvuutta. Joki ja vesi kätkee ja se myös
paljastaa ihmisen suhtautumisen Luontoon. Veden alle on helppo unohtaa
asioita ja menneisyyttä. Veden pinta on kaunis, mutta se kätkee
paljon erilaisia asioita ja ilmiöitä, joita ihminen voi
vain kuvitella ja siksi virta on aina mielenkiintoinen muuntuva taiteeni
lähde.
Kaksi vuotta sitten joki osittain kuivui kun veden pinta laski yli
kolme metriä. Joki paljasti rannoille unohdettuja vanhoja veneitä.
Veneet löydettyäni kiinnostuin joen menneisyydestä,
ihmisen aikaisemmasta suhtautumisesta jokeen. Virta on ollut alueen
ihmisille merkittävä kulkuväylä ja elannon kohde.
Vesistöjä myöten myös kulttuuri on saapunut nykyiselle
kotiseudulleni.
Fyysisyys ja kokeminen Luonnossa on minulle aina merkinnyt oman
olemiseni pohtimista. Suhde Luontoon on minulle merkinnyt enemmän
kuin taidemaailman trendit ja sosiaaliset vuorovaikutukset. Suomalainen
luonto on minun taidemuseoni, jossa on jatkuvasti muuntuva ”näyttely”.
Ihmisen suhde luontoon on kuin kaukainen saavuttamaton kohde avaruudessa.
Kohdetta voi lähestyä mutta sinne ei pääse koskaan.
