Kuvataiteilijana miellän itseni pääasiassa
maalariksi ja materiaaleinani käytän öljy- ja akryylivärejä.
Osallistun myös teatteri- ja performanssiesityksiin ja niiden
suunnitteluun.
Maalaukseni ovat usein kaksiosaisia, diptyykkejä. Tein mm.
pitkän sarjan diptyykkejä, joiden osien koko oli aina sama,
72 x 46 cm. Pareja pystyi kuitenkin sekoittamaan keskenään,
jolloin ne muodostivat aina uusia ja jännittäviä kokonaisuuksia.
Sarjaan alkoi lopulta ilmaantua triptyykkejä ja osien kootkin
alkoivat vaihdella. Niistä tein muutaman näyttelykokonaisuuden.
Tällä hetkellä näyttää teosteni 2-osaisuus
edelleen jatkuvan, mutta töiden koko on huomattavasti suurentunut.
Kaksi- tai kolmiosaisten töiden osien väliin jäävän
pienen tyhjän palkin voidaan ajatella kuvaavan aikaa. Silmä ja
mieli kokee teoksen - ja ajan - jatkuvana, vaikka välissä on
selvä rako, eikä voi jättää edellistä ja
seuraavaa - mennyttä ja tulevaa - huomioimatta, vaikka kuinka
yrittäisi. Toisaalta kuvat voidaan laittaa eri järjestykseen,
jolloin saadaan erilaisia kokonaisuuksia ja näkemyksiä.
Lainaan Jostein Gaarderin Pasianssimysteerio-kirjaa "Tätä kutsutaan
hajonnaksi, ... kullakin kortilla on ensin jokin merkitys, ja sen
jälkeen ne sekoitetaan ja jaetaan uudelleen."
Kuvissani on varmasti paljon omaelämänkerrallista, eiköhän
kaikkien kuvissa ole.
Usein näen itse vasta työn valmistuttua, mitä minulle
on kuulunut työtä tehdessäni. Toivoisin, että katsojakin
voisi nähdä teoksen kohdatessaan, mitä hänelle
itselleen kuuluu ja miten hän ajattelee asioista sillä hetkellä.
Ehkäpä minua ajaa maalaaman halu nähdä tapahtumien
kulun taakse, siihen mitä ei usein muutoin havaita. Kuvaan tulee
monenlaisia asioita, siinä niitä voi tarkkailla ja siinä ne
pysyvät.
