Ikkuna

Minut tunnetaan parhaiten muotokuvistani, vaikka en ole ammatiltani muotokuvaaja.
Suomessa muotokuvaajat kuvaavat lähinnä hääkuvia, ja ylioppilaskuvia, jotka ovat dokumentteja elämän kahdesta merkittävästä hetkestä. Ne eivät minua kiinnosta, vaan ihmisen persoonallisuus ja sielu, joita koetan kuvissani esittää.
Reportaasikuvaus on valokuvan ominta aluetta. Valokuva pysäyttää ajan ja liikkeen, mutta valokuvaaja voi luoda kuvissaan liikkeen vaikutelman. Tähän olen pyrkinyt koirakuvissani. Niiden sankarittarena on koiramme Roosa, jonka leikkejä ystäviensä kanssa olen kuvannut talvisessa koirapuistossa.
80-luvulla tein mainoskuvia. 90-luvun laman aikana mainoskuvaukseni kuitenkin loppuivat, koska en uskonut mainonnan esittämään maailmankuvaan. Synkimmällä hetkellä huomasin studioni ikkunan edessä olevan oksan ja aloin kuvata sitä: Kaikissa kuvissa on sama rajaus, mutta eri vuoden- ja vuorokaudenaika. Eräs oksakuvista on otettu 31.12.1999 klo 23.30 – 1.1.2000 klo 0.30.
Tähän asti olen taiteessani keskittynyt mustavalkokuvaukseen, koska se on abstraktimpaa ja kuvia itse tehdessäni voin vaikuttaa lopputulokseen paljon.
Uudella digitekniikalla värikuvien itse tekeminen on helpottunut ratkaisevasti. Opettelen sitä ahkerasti ja uskon, että seuraavassa näyttelyssäni nähdään opiskeluni tuloksia, ehkäpä juuri Brasiliassa ottamistani kuvista.